Hengissä selvitty sokerirasituksesta! Aamulla kun lähdin lenkkeilemään 3km matkaa olo oli epätoivoinen ja olisi tehnyt mieli kääntyä vaan takaisin kotiin kun pelotti mennä sinne sokerirasitukseen (mies kun ei voinut tulla mukaan..)
No kun pääsin perille ja istahdin alas niin heti jo kutsuttiin nimellä. Labratäti otti sormenpäästä verinäytteen ja kynärtaipeesta verta. Sitten pitikin juoda sitä sokerilitkua, joka oli hirveän makuista. Ihan itku tuli (tai no olin jo matkalla ehtinyt itkemään..) kun tuntui että en millään saa sitä juotua. Sainpa kuitenkin eikä sitä litkua tarvinnut juoda edes niin paljoa kuin olin kuvitellut.
Siirryin aulaan odottamaan seuraavaa verenottoa. Puoli tunti kun olin ollut ja istunut tuli tosi pahaolo ja alkoi pyörryttämään ja harkitsin jo lähteväni pihalla makaamaan ja oksentamaan. Onneks se olo meni kuitenkin ohi niin ei tarvinnut kesken lähtä pois.
Tunnin odoteltua otettiin taas verta ja odoteltiin vielä toinen tunti ja otettiin lisää verta. Sitten se olikin jo ohi. Tympeintä ehkä oli se odottaminen.
Nyt vielä odottelen tuloksi että onko sitä raskausdiapetestä vaiko ei. Tulokset selviää kuulema tänään iltapäivällä niin se tieto menee sitten neuvolaan niin siellä sitten seuraavalla kerralla kerrotaan. Ompa kyllä vaikeaa kun tahtoisin tietää nyt heti. Pitää ehkä huomenna soittaa neuvolaan tai kiltisti vaan odottaa.
No sokerirasitus on kutenkin nyt käytynä jospa ei tarvitse mennä enään uudestaan..
Moikka! Liityn lukijaksi. :)
VastaaPoistaKauhulla odotan itsekin tuota sokerirasituskoetta. Mulla siihen on kyllä (onneksi) vielä hetki aikaa...
Tervetuloa lukijaksi :)! Ei se sokerirasitus loppuunsa ollut ihan niin kamala kuin olin kuvitellut :D suosittelen ottamaan kyllä jotain tekemistä mukaan se odottaminen oli pitkästyttävää!
Poista