Välillä muutakin kuin vain vauvajuttuja nimittäin pitkästä aikaa meidän esikoisen kuulumisia. Huomenna pojalla on neuvola niin silloin vasta saadaan tämän hetkisiä mittoja, viimeksi neuvola kun oli vuoden ikäisenä niin siitä on jo aikaa. Kasavnut meidän taapero on kyllä paljon tai sitten se vaan tuntuu siltä kun vauva syntyi ja pojasta tuli isoveli.
Vaatteissa on nyt useamman kuukauden ollut käytössä koko 86, vaikka varsinkin lahkeissa tuntuu olevan vielä kasvuvaraa niin muuten melko sopiva koko, joka mahtuu luultavasti vielä pitkän aikaa. Edelleen vauvatyyliin käytetään bodyja kun ne vaan on mielestäni niin käteviä sekä ehkä sitä on vain niin tottunutkin käyttämään. Pitäisi ehkä kuitenkin jossain vaiheessa siirtyä käyttämään ihan vain paitoja ja housuja isojen poikien tyyliin. Vaipoissa on käytössä koko 5, joka alkaa olla aivan liian pieni ja pitäisi siirtyä seuraavaan kokoon, mutta sitä ei vaan ole ymmärtänyt että poika olisi muka kasvanut niin paljon.
Unikoulu oli tarkoitus aloittaa vuoden ikäisen vaan ei ikinä saatu aikaiseksi niimpä tilanne on nyt se että meidän muka niin iso poika nukkuu yöt meidän vieressä. Yleensä illalla valvookin yhtä myöhään kuin me ja mennään kaikki samaan aikaan yhdessä nukkumaan. Vaikka joskus illalla saattaa nukahtaa sohvalle tai saada nukutettua omaan sänkyyn, josta kuitenkin herää jossain vaiheessa yöllä ja tulee viereen nukkumaan. Päiväunien aika ja pituus vaihtelee todella paljon päivittäin riippuen siitä monelta on menty nukkumaan ja herätty. Tälle pojan nukkumiselle pitäisi kyllä saadaa tehtyä jotakin kun kaikkien jaksaminen kärsii sen takia, meidän kun poika pyörii ja potkii vieressä ja pojan kun heräilee siihen kun vauva herää.
Syömisessä on menossa nyt minä itse vaihe ja syöttäminen ei tule missään nimessä kuuloonkaan. Ruoka maistuu kyllä melko hyvin, yleensä vaan suurin osa menee syliin, pöydälle, lattialle tai koiran suuhun kuin mitä sinne omaan suuhun. Yritys on kuitenkin kova ja kyllähän poika kait jotakin saa kuitenkin syötyä ja ihan hienosti osaakin lusikkaa ja haarukkaa pitää, välillä vaan vahingossa kääntyy väärin päin ja ruoka tippuu. Juominen sujuu hienosti nokkamukista ja sujuisi tavallisestakin ihan hyvin vaan välillä kaatuu liikaa juomaa ohi suun.
Puhetta pojalla riittää, mutta selkeitä sanoja ei paljon tule. Ainoita selkeitä toistuvia on isi ja nyt uutena sis, jolla siis tarkoittaa siskoa. Puheen ymmärrys on kuitenkin hyvä muuten paitsi sana ei tai muuten käskeminen ja kieltäminen on sellaisi mitä ei ymmärretä millään. Pojalla on siis joku ihme uhmaikä menossa eikä usko mitään mitä sanotaan ja jos joku ei mene mieliksi niin sen kyllä kuulee ja näkee. Joka paikkaan kiipeäminen on kivaa, penkit mukavasti liikkuu paikasta toiseen aina sinne minne milloinkin pitää ylettää saamaan jotakin. Kaappien ja laatikoiden purkaminen on kivaa. Samoin lelujen kuljettaminen ja heittely ympäriinsä. Valokatkaisimia on kiva räpsyttää sekä tiskikoneen nappia painella ja hellan nappeja käännellä. Pukeminen on maailman inhottavinta hommaa ja sukat eivät ikinä saisi olla jalassa. Poika haluaa kovasti auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä ja täyttämisessä sekä pyykkien ripustamisessa ja pyykkitelineeltä pois kiskomisessa. Poika osaa rakentaa hienosti tornin legopalikoista ja kerätä yhdessä leluja laatikkoon. Myös vauvan hoidossa haluaa auttaa kovasti viemällä vaikka vauvan vaipan roskiin ja vieressä ihmettelemällä. Vauvaa on myös kiva silitellä ja pusutella.
Olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta ei ehdi loputtomasti kirjoittamaan niin tässä nyt edes vähän jotakin mitä tuli näin äkkiseltään mieleen, joskus myöhemmin sitten taas lisää kuulumisia.
Semmoinen rakas esikoinen, isoveli, meidän iso poika on!
