Vuoden ensimmäinen päivä

Vuoden vaihde alkoi face päivityksellä; "Paskaa uutta vuotta vaan kaikille! Terveisin: minä joka vietän vuoden vaihteen yksin kotona.. Miehet on perseestä, kuka niitä tarvii? Onneksi on edes masuvauva ja koiravauva ♥"
(Tästä ehkä enemmän lisää jos jaksan vielä kertoa vähän uuden vuoden aatosta erikseen..)

VAROITUS! Herkimmät jättäkää tämä lukematta!

No aamulla makailin sängyssä ja facessa chattailin minun parhaimman ystävän kanssa ja olin kirjottanut että ei voisi paskemmin mennä tjn niin vähän sen jälkeen pyörähdän vaihtaakseni asentoa niin minulla menee polvi sijoiltaan! Siis minulla on yliliikkuvat polvet ja molemmat on monta kertaa nylähtänyt sijoiltaan esim. kävellessä, mutta aina itsestään nylähtänytkin samantien takaisin paikoilleen. No tälläpä kertaa se polvi ei mennytkään takaisin paikoilteen niin vaistomaisesti otin siitä kiinni enkä päästänyt irti ja huusin kuin viimestä päivää ku pelotti ja sattui niin paljon (ja minun pitäisi muka lähteä synnyttämäänkin tässä kuussa tai viimeistään ensi kuussa.. mitähän siitäkin muka tulee..) Mieheke sitten heräsi siihen minun huutoon ja itkuun ja aluksi luuli että tyyliin synnytän (en onneksi sentäs..) kunnes tajusi mikä on hätänä ja soitti ambulanssin.
Siinä minä roikuin käsi kiinni polvessa kun en uskaltanut päästää irti niin että sormistakin lähti tunto ambulanssia odotellessa. Tuntui ikuisuudelta odotella ambulanssi tyyppejä, mutta tulihan ne lopulta kuitenkin.
No siinäpä oli niillä miettimistä mitä tehdään kun raskaana olen eikä ihan mitä vaan kipulääkettä voi antaa ja pitäisi saada minut kannettua kolmannesta kerroksesta alas polvi sijoiltaan ja minä olin sitä mieltä että en mihinkään pysty liikkumaan senttiäkään. Päätyivät sitten soittamaan ja kysymään mitä lääkettä saa antaa ja laittoivat tipan ja siitä kipulääkettä. Jotenkin sitten saivatkin sen polven takaisin paikoilleen vaikka sanoinkin tyyliin "älä väännä sitä, se särkyy" mikä oli miehekkeen mielestä muka jotenkin hauskasti sanottu.

Hengissä siis selvisin ja ihan säikähdyksellä vain eikä tarvinnut edes sairaalaan lähtä. Vaikkakin sinne pitääkin jo heti huomenna mennä ku on tutustuminen synnytyssaliin.

HUHU, Semmoinen vuoden aloitus tällä kertaa, jospa loppu vuosi menisi paremmin!